perjantai 14. helmikuuta 2014

Kodin remonttimuistelot osa 2.

Tänään on ollut melko jännä päivä, sillä poikani kutsui ensimmäisen kerran kaverinsa yökylään. Vaikka lastenhuoneesta kuuluukin vielä pientä supinaa, uskallan jo raottaa läppärini kantta. Ja, koska näin Ystävänpäivänä ei romanttisia illalliskutsuja kovinkaan montaa postiluukusta tippunut, jos ihan tarkkoja ollaan niin ei yhtään, voin yhtä hyvin viettää illan remonttimuistelot osa kahden parissa.... ja korkata ehkä yhden Cokis Zero tölkin :)

Muistelin juuri muuttoa edeltävää iltaa. Remontti vei kyllä aika hyvin mehut, sillä aamusta iltaan sai pakertaa kämpän kunnostuksen kanssa. Lisäksi alkuyöt surffailin aina koneella ja hoidin muita remonttiin liittyviä juoksevia asioita. Silloisen kannettavani emolevy päätti sitten myös sanoa sopimuksensa irti, joten surffailu huonekaluliikkeissä loppui kuin seinään. Onneksi ihanat ystäväni jeesasivat tässäkin kohtaa ja toivat minulle mukavan retron pöytäkoneen ja surffailu taas jatkui. Remonttitouhujen päälle tuli vielä sitten vanhan kodin pakkaaminen rekka-autoon - ei paljoa tarvinnut salilla käydä. Muuttofirman käyttö oli kyllä järkevä titaus, sillä koko rumba oli ohi kahdessa tunnissa. Toki edellisenä yönä sain valvoa ihanan ystäväni kanssa pikkutunneille asti, sillä räsymattoja ja kuplamuovia kului metritolkulla huonekaluja suojatessa. Huolellisesta suojauksesta huolimatta muuttopäivästä jäi muisto naarmun muodossa kuivausrumpuni etupaneliin.

Kuva: beautiful beginning






Kuva: beautiful beginning






No mutta takaisin remonttiin. Uusi kotini oli ostettaessa melko 70-lukuisissa tunnelmissa. Eteiseen ja olohuoneeseen oltiin jossain vaiheessa asennettu parketti, mutta keittiön ja makuuhuoneiden lattioita koristi helppohoitoiset nahkeapintaiset muovimatot. Tänään ne toimivat hyvänä äänieristyksenä uuden laminaatin alla. Suurin osa olohuoneen seinistä oltiin tapetoitu tuollaisella syvän vihreällä tapetilla, joka paljastui valkoisen tapetin alta. Liekö tuolloinkin haettu extra äänieristystä, sillä samaista vihreää tapettia oltiin laitettu kaksi kerrosta päällekkäin. Jokunen tunti saatiin kulumaan tapettia liuotellessa ja repiessä pois seiniltä.   

Kuva: beautiful beginning


Kaikki asunnon seinät piti luonnollisesti silottaa, sillä ne olivat saaneet aika hyviä iskuja lastoista, joilla tökimme tapettia irti. Tähän hommaan en todellakaan lähtenyt itse, vaan otin täysin työnjohdollisen roolin (jossa muuten olin erittäin hyvä) ja pyysin Henkan paikalle. Omalle kontolleni jäi sitten seinien hionta, mutta onneksi remonttimieheni näytti tuonkin homman kädestä pitäen. Pohjamaalaus menikin sitten mukavasti ruiskuttaen, joten pintamaalit piti vain telata seiniin. Ruiskumaalaaminen se vasta hikistä puuhaa olikin, sillä kaikki ikkunat piti teljetä kiinni ja suojata muovilla. Kesähelteellä kosteusprosentti nousi melkoiseksi, mutta onneksi maalit eivät sentään valuneet katosta ja seiniltä alas.

Kuva: beautiful beginning




70- luvun kerrostaloasunnoille on myös tyypillistä, että ovien päällä on ikkunat. Toisaalta ihan kiva, että luonnonvalo kulkee huoneiden läpi eteiskäytävään, mutta itse kaadoin mielummin palan keittiön seinää ja toin valoa tilaan sitä kautta. Oviaukkojen yläosien levyttämisen jätin myös suosiolla ammattimiesten työlistalle. Tästä asunnosta löytyi myös täysin muoviset ovenkarmit ja jalkalistat. No arvaatte varmaan, mikä näiden kohtalo tuli olemaan.

Kuva: beautiful beginning




Väliovet eivät myöskään värimaailmaltaan miellyttäneet silmääni, joten valitsin K-Raudan halvimmat valkoiset väliovet. Jos budjetissa olisi ollut varaa, olisin mieluusti satsannut laadukkaisiin välioviin. Näistä ovista meinaan lapsikin saisi helpolla nyrkkinsä läpi ja äänieristys ei myöskään ole kovinkaan hyvä.

Kuva: beautiful beginning


Eteisessä oli alunperin täyskorkeat tummaoviset kaapistot ja pyökkiparketti. Kun tilalle tuli matalampi valkoinen lipasto, valkoiset väliovet, puhtaat seinät ja valkoinen lattia, tuntui kun neliötkin oltaisiin vaihdettu isompiin. Niin ja puiset ovenkarmit muovisten tilalle ilman tirkistysikkunoita viimeistelivät lopputuloksen :)

Kuva: Kati Sandberg

Kuva: Kati Sandberg
                                                                                                                                                                                                                                                                 






3 kommenttia:

  1. Hei mistä tuo valkoinen lipasto on?

    VastaaPoista
  2. Miksi mä oon taas "anonyymi" �� Kassu täällä siis kyselee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi :) ...jos sul ei oo tota google-tiliä tai et oo kirjautuneena, niin oot sit anonyymi. Noi eteisen lipastot on kuule ihan IKEAsta. Siinä on siis kaksi lipastoa vierekkäin ja niiden päälle on ostettu tuollainen pitkä lasilevy, sekin Iksusta.

      Poista