maanantai 24. maaliskuuta 2014

Kevättä ilmassa.

Tänään oli aivan mahtavan energinen ja aurinkoinen päivä, joten päätin sanoa heipat talviturkille. En tosin omalleni, vaan ruokailutilan talviturkille. Itselläni on karvapeite vielä visusti päällä :). Kuten jo aiemmin kirjoitin, lähdin vuosi sitten vähän rönsyilemään tuon ruokailutilan sisustuksen kanssa ja niinhän siinä kävi, että kyllästyin ja nyt oli aika palata takaisin tuttuihin uomiin - pelkistetympään malliin.

Tässä vielä viimeinen kurkistus ruokailutilaani ennen pientä keväistä kevennystä.

Kuva: Kati Sandberg


Arkistoistani löytyy todella vähän kuvia neljän vuoden takaa heti remontin valmistuttua ja kaikki löytämäni kuvat ovat kaiken lisäksi todella surkean laatuisia. Laitanpa tähän nyt kuitenkin yhden kuvan ruokailutilastani neljän vuoden takaa - pelkistettyä oli tuolloinkin ja sitä olenkin taas kaipaillut.

Kuva: beautiful beginning 





Nyt on kuitenkin kasvojen kohotus valmis. Omakin olo tuntuu jotenkin kevyemmältä, kun sai taas enemmän lattiapintaa näkyviin ja hillitymmän väripaletin käyttöön. Tuntuu, kuin ruokailutilaan oltaisiin rakennettu pari neliötä lisää ja tila tuntuu ainakin metrin leveämmältä.

Varsinkin poikani syntymän jälkeen, en ole pitänyt mattoa ruokapöydän alla. Sehän olisi suorastaan hulluutta! Noh - vuosi sitten tosiaan hairahduin ja hommasin pöydän alle villamaton tuomaan lämpöä. Puolustukseksi voin kuitenkin todeta, ettemme käytännössä ikinä ruokaile ruokapöydän ääressä, vaan syömme aina tässä baaripöydän ääressä, jossa nytkin tätä tekstiä näpyttelen. Matto on siis päässyt melko vähällä. Yritänkin parhaillani kaupitella sitä Huudossa :).

Tänään ruokailutilassani näyttää tältä:

Kuva: beautiful beginning


Itse pääsin tässä projektissa melko vähällä. Piti vain imuroida, rullata ja jätesäkittää matto. Sitten vain käsin veivaamaan ruuvit irti pöydänjaloista. Jalat parvekkeelle tuulettumaan, pöytälevy autoon ja verstasta kohden. Kuvittelin aluksi pöydän olevan täyttä puuta, mutta siinä olikin viilutettu pinta. En todellakaan alkanut itse hiekkapaperilla hinkuttamaan pintaa puhki, vaan jätin työn suosiolla ammattimiesten hoidettavaksi. Kiitokset taas Henkalle!!

Kun pöytälevy oltiin hiottu ja pintaan oltiin vedelty valkoinen ja kirkas vaha, piti levy taas vaan sommitella äitini pieneen tilaihme-autoon ja kurvailla levy kainalossa takaisin kotiin. Kannoin jalat parvekkeelta sisään ja otin akkuporakoneen käteeni. Vähän piti äidiltä vielä saada lihasvoimaa avuksi pöydän kiepsauttamiseksi oikein päin.

Kuva: beautiful beginning

Kävin vielä Ison Omenan Kaivokukasta ostamassa muutaman leikkokukan. Nimen valitettavasti unohdin jo liukuportaissa, mutta kestäviä niiden ainakin pitäisi olla. Katsotaan selviääkö minun hoteissani hengissä nuo luvatut kaksi viikkoa :). Kodistani puuttuu viherkasvit täysin, joten yritän aina säännöllisen epäsäännöllisesti tuoda edes jotain vihreää energiaa - yleensä leikkokukkien muodossa.

Kuva: beautiful beginning

Sunnuntaina raivasimme äitini kellarivaraston ja löysin ison laatikollisen vuosien varrella ostamiani koriste-esineitä ja matkamuistoja. Aikoinaan ostin Ikeasta laakean pyöreän ja puisen vadin. Päätinkin palauttaa sen jälleen hyötykäyttöön ja tein siitä hedelmäkorin. Vaikka vati peittääkin melkein puolet ruokapöydästä, niin tuleepahan ainakin syödyksi hedelmiä, kun ne eivät ole enää jemmattuina keittiön pimeimpään ja kaukaisimpaan nurkkaan :).

Kuva: beautiful beginning


Ruokapöytäni on isäni vanha työpöytä. Vuosi sitten poistin raskaat laatikostot pöytälevyn alta ja ostin Ikeasta metalliset jalat, jotka sprayasin mustiksi. Levy oli melko kellastunut, mutta en halunnut heti lähteä sitä muuttamaan. Jotenkin se kellastunut levy sopi yhteen riemun kirjavan maton kanssa ja toi sitä kaipaamaani lämpöä. Nyt kun maton oli aika lähteä, oli keltainen levy todella irrallinen elementti kodissani ja vaihtoehtoja ei ollut - keltaisuuden oli aika lähteä. Aina iltaisin kun pelailen pöydän ääressä muistipeliä poikani kanssa, muistelen samalla rakasta edesmennyttä iskääni. Tätä pöytää haluan kuljettaa pitkän aikaa matkassani <3. 

Kuva: beautiful beginnig

Kuva: beautiful beginning

Kuva: beautiful beginning

Kuva: beautiful beginning

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Tapettia sittenkin.

Lapsuuden kodissa huoneeni seinät oli tapetoitu valkopohjaisella tekstuuritapetilla, jossa oli hentoja vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä viiruja - totaalisen järkyttävää!!! Mitä mahdoinkaan tuolloin ajatella? Sen koommin missään kodissani ei ole tapetoituja seiniä enää nähty. Tästä voisi ehkä päätellä, etten taida oikein liputtaa tapettien puolesta.

Tilanteet muuttuvat, maut muuttuvat ja markkinat muuttuvat. Nykyään tapettiviidakko on niin valtaisa, joten ei ihme jos pää sekoaa tapettinäytteitä selaillessa. Vaihtoehtoja on niin paljon, että on suorastaan mahdotonta olla pitämättä edes joistain kuoseista. Jonain päivänä ehkä saatankin kävellä ulos kaupasta muutama tapettirulla kainalossani. Aloittaisin varmasti pienin askelin tapetoimalla ehkä yhden seinän jostain huoneesta. Näin tapetti toimisi kätevästi tehosteseinänä.

Betoni on materiaalina miellyttänyt minua aina. Tiesittekö, että betonia saa nykyään myös rullatavarana? Nämä tapetit saivat minut todella kiinnostuneeksi tapetoinnista. Silmä lepää näitä kuvia katsellessa. Mikäli nuo seinät näyttävät livenä yhtä hyviltä, kuin näissä valokuvissa, olen melkeinpä valmis tältä seisomalta tekemään kaupat muutamasta rullasta :).

Tämän jutun valokuvat: ConcreteWall by Tom Haga. Tarkemmin eri tapettimalleihin voi tutustua täällä.










  
























keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Suomalaista muotoilua - Lundia.

Jos joku olisi kysynyt minulta 20 vuotta sitten, mitä sanasta Lundia tulee sinulle mieleen, olisi vastaus tullut huulille melko helposti - hieman kellastunut täyspuuta oleva kirjahylly. Tämä kirjahylly, ainakin minun lapsuusaikana, nojaili aika monen suomalaisen kodin olohuoneen seiniin. Kyseinen hyllykkö ei ole koskaan kuulunut minun mielitiettyihini, siis nimenomaan sellaisena kellastuneena versiona :). 

Lundia on kyllä ehdottomasti ansainnut paikkansa suomalaisissa kodeissa. Tuotteet ovat täysin kotimaisia, täyspuusta tehtyjä, ajattomia ja aikaa kestäviä taideteoksia. Ne kellastuneet hyllykötkin olivat silloin 20 vuotta todella trendikkäitä ja käsistään kätevät voivat hyvin päivittää ne vastaamaan nykypäivän värimaailman trendejä.

Selailin äsken kotiini postitettua Lundian kuvastoa ja koko kuvastosta ei kyllä löydy huonekalua, jota kotiini en kelpuuttaisi. Tässä vähän maistiaisia.

Kuva: beautiful beginning 







Tässä tuo arvostelemani "kellastunut" Lundia Classic -kirjahylly tyylikkäästi 2000-luvulle päivitettynä.

Kuva: Lundia.fi

Kuva: Lundia.fi

 Oma Lundian lempituotteeni on tämä veikeä ja kodikas Lundia Fuuga -lipasto.

Kuva: Lundia.fi











Lundia Lofty on hyvin varteenotettava vaihtoehto lastensängyksi ja miksei aukuisenkin nukkumapaikaksi etenkin pienissä asunnoissa. Lofty jatkaa samaa raikasta ja selkeää tyyliä linjassa muiden Lundia kalusteiden kanssa. 

Kuva: Lundia.fi

Ja löytyypä Lundialta vielä kepeitä ja moderneja valaisimiakin, joita on aika tiheään näkynyt viimeaikaisissa sisustuslehdissä. Valaisinmallista riippuen saat kotiisi joko suoraa tai epäsuoraa valoa.

Kuva: Lundia.fi


Kuva: Lundia.fi