My home

Ostin itselleni ja pojalleni toukokuussa 2010 uuden yhteisen kodin. Tarkemmin ajateltuna koti sinänsä ei ollutkaan kovin uusi, sillä se on rakennettu aivan 70-luvun alussa ja oli lähes alkuperäisessä komeudessaan. Putkiremontti oli juuri saatu päätökseen ennen ostohetkeä, joten jotain uuttakin tässä talossa sentään oli. Minulla oli noin kuukausi aikaa räjäyttää vanha alta pois, tehdä sisustussuunnitelmat ja toteuttaa ne, sillä uudet asukkaat olivat kovin innokkaita valtaamaan kirkkonummelaisen parkkiruutuni.

Tämä espoolainen kotini kätkee sisäänsä 76,5 neliömetriä ja näyttää pohjakuvaltaan tältä:





ETEINEN

Aloitetaan kierros eteisestä. Eteinen on melkeinpä tämän asunnon heikoin lenkki, sillä se on pitkä, kapea ja kovin käytävämäinen. Ovet risteilevät moneen suuntaan, minkä takia lattian pitää olla tyhjä kaikesta tavarasta - kengät ovatkin löytäneet paikkansa seinältä. Eteisen parhain puoli on sen valoisuus. Kun pimeästä rappukäytävästä astuu sisään asuntoon, tulvii luonnonvalo makuuhuoneista ja olohuoneesta suoraan eteiseen.


Kuva: Kati Sandberg
 




LASTEN HUONE

Poikani huone on ensimmäisenä vuorossa eteisestä päin katsottuna. Tässä huoneessa on kieltämättä "a lot going on". Oma mieltymykseni vihreään väriin saattaa myös tulla ilmi huoneen värimaailmasta ;) Tänään viimeksi ihailin yhdestä aikakauslehdestä paria pienten lasten huonetta ja ne olivat älyttömän tyylikkäitä, vähäeleisiä, mutta kuitenkin niistä näkyi pieni lapsenomainen veikeys. Jäin miettimään, että miltä tämä huone oikeasti näyttää kameraryhmän marssiessa ovesta ulos vai eikö näillä lapsilla todella ole leluja? :) Vaihtoehtoisesti kuvat on vaan osattu rajata niin hienosti, että helposti siivottava allergikon unelma onkin vain lukijan verkkokalvoille jäävä illuusio.

Ensi kesänä tuo katosta roikkuva puhallettava Finnair MD11 -lentsikka pääsee läheiselle uimarannalle tositoimiin ja sen jälkeen sitä ei enää kattoon ripusteta - lupaan sen!

Kuva: Kati Sandberg





MAKUUHUONE

Oma makuuhuoneeni sijaitsee heti poikani huoneen vieressä. Sen koolla ei voi hurrata, mutta toisaalta täytyykö makuuhuoneeseen välttämättä muuta mahtua kuin sänky? Itse tykkään pitää makuuhuoneen hyvin neutraalina niin tavaroiden, kuin värienkin suhteen. Puhdas, utuinen ja uninen tunnelma on mielestäni tavoittelemisen arvoinen, kun makuuhuonetta sisustetaan. Tässä huoneessa on nähty monet makoisat unet, eikä ikkunan takaa nouseva aamuaurinkokaan pääse häikäisemään pimennysrullaverhon ansiosta. Sleep tight!

Kuva: Kati Sandberg





KEITTIÖ

Ehto kodin ostolle oli saada kaataa keittiön ja ruokailutilan välinen seinä. Se hetki oli aika nautinnollinen, kun remonttimies veteli jollain erittäin miehekkäällä ja isolla moottoriaparaatilla tuon seinän katki. Hengitys lähti heti kulkemaan sujuvammin, kun tila avartui täydellisesti. Ruokailutilasta aukeaa nyt hienot näkymät yli puiden reunustaman Länsiväylän ja monitoimi työtaso oli myös mahdollista toteuttaa. Keittiö on täysin mustavalkoinen kiiltävine yläkaappeineen ja mustaksi petsattuine tammisine laatikostoineen.

Kuva: Kati Sandberg





RUOKAILUTILA

Ruokailutila on tällä hetkellä melkoinen Villi länsi. Kolme vuotta sitten, heti remontin jälkeen se näytti vielä aivan erilaiselta, sillä se oli käytännössä vitivalkoinen ja huomattavasti modernimpi ilmeeltään kuin nyt. Ja tuo kyseinen tyyli on ehdottomasti minulle ominta. Vuosi sitten kaipasin lämpöä kaikesta mahdollisesta, kun patterit eivät sitä tänne tarpeeksi tuoneet, joten toin tilaan vähän säpinää värien ja materiaalien muodossa. Pöytälevyllä ja tuoleilla on myös suuri tunnearvo, joten ne pitää jollain tapaa aina säilyttää matkassa mukana. Kesäksi olen kyllä päättänyt rullata maton varastoon tai mahdollisesti kiikuttaa sen uudelle omistajalle. 

Ruokailutila on tämän tilan kohdalla ehkä hieman harhaanjohtava nimitys, sillä kovin usein ei tuon pöydän ääressä edes ruokailla. Se on enemmän askarteluun ja pelailuun käytetty pöytä. Datailu, seurustelu, kokkailu ja ruokailu tapahtuvat pääsääntöisesti aina keittiön mustan baaripöydän äärellä.

Kuva: Kati Sandberg





OLOHUONE

Olohuone on myös kerennyt kokea täyden muodonmuutoksen remontin jälkeen. Aluksi olohuoneessa oli vihreä seinä, luonnonvalkoinen matto, oliivinvihertävän beige sohva ja itsetehdyt akryyliväri maalaukset. Sain pari vuotta sitten vanhempieni sohvakaluston, jolloin samalla piti päivittää seinän väri, vaihtaa taulut, hankkia uusia matto ja sprayailla uusi valkoinen huokean budjetin jalkalamppu mustaksi. Olohuoneessa suurien pintojen värimaailma on melko neutraali ja harmooninen. Kaikki tehostevärit tulevat oikeastaan tekstiileistä, joita on helppo ja suht edullistakin vaihdella fiiliksen mukaan.

Kuva: Kati Sandberg


Kuva: Kati Sandberg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti