keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Keep on dreaming.

Unelmointi on ihanaa. Unelmat pitävät kiinni elämässä, sillä aina on jotain mitä odottaa ja mitä kohti rakentaa omaa elämäänsä. Tänään mietin sisustamisen unelmia. Ja niitähän minulla riittää :). Olen luonteeltani vähän sellainen, että jos saan jotain päähäni, niin haluan sen nyt ja heti kiitos. Ei ole kerta, eikä ensimmäinen, kun äkkipikaisella toiminnallani olen tehnyt jonkinmoisia virhehankintoja. Nooh, se on vain rahaa (jota ei ole yhtään liikaa).

Kuva: beautiful beginning
On minulla myös pitkäaikaisia unelmia. Se miksi näitä unelmia en vielä ole toteuttanut, johtuu joko tilan puutteesta tai budjetin pienuudesta. Vaihtoehtoisesti olen saattanut nauttia myös elämästä jollain muullakin tapaa kuin sisustamalla ja sijoittanut roposeni, vaikka ulkomaan matkaan. Vaikka harmillisesti näitä sisustus unelmia en vielä ole saanut toteuttaa, on lohdullista kuitenkin se, että fanitan edelleen näitä tuotteita. Jos suinkin vain mahdollista, toivoisin itse voivani rakentaa sisustuksen sellaisten tavaroiden pohjalta, jotka ovat ajattomia ja joihin en kyllästy. Ehkä poikanikin voisi joskus jopa sisustaa omaa kotiaan jollain minulta saadulla huonekalulla.

Vuosien fanittaminen vahvistaa minulle sen, että jos joskus pääsen kauppojen hieromiseen asti, olen varmasti tekemässä hyvää ja varmasti mieleistä ostosta.

Tässä ensimmäinen unelmointini kohde: Fritz Hansenin Essay-ruokapöytä.

Kuva: Kim Ahm @fritzhansen.com

Pöydän on suunnitellut Suomessa koulunsa käynyt tanskalainen suunnittelija Cecilie Manz. Itse haluaisin pöydän juuri tuollaisena vaalean tammen sävyisenä. Pöytä on täyttä puuta ja maksimimitoiltaan noin 3 metriä pitkä ja metrin syvyinen. Sen ääreen saisi jo melko monta tuolia ja ennen kaikkea melko monta ystävää. Hintaa tällä taideteoksella on noin 6500 euroa, joten jatkan haaveilemista vielä hetken. Ja eipä sinänsä kiirettä, koska ensi hätään pitäisi saada sellainen lukaali, minkä ruokatilaan tuo pöytä myös mahtuisi :).

Kuva: Ditte Isager @fritzhansen.com

Kuva: Ditte Isager @fritzhansen.com


Kuva: fritzhansen.com


Essay-pöytää huomattavasti lyhyempiaikaisen haaveilun kohteena on ollut Muuton Visu lounge chair. Tuolin on suunnitellut Mika Tolvanen. Mikan suunnittelemissa tuotteissa otetaan ensisijaisesti tuotteen käyttötarkoitus huomioon. Suunnittelun lähtökohtana ei ole tuotteen erityisesti huomiota herättävä ulkomuoto.

Kuva: www.muuto.com




Visu lounge chair on muotoilultaan ihanan yksinkertainen. Ja mikä parasta, hieman leveämpikin ahteri mahtuu tälle tuolille loistavasti ;) - simppeliä ja käytännöllistä. Tuoli on mahdollista saada myös verhoiltuna ja eri väreissä. Hinta tällä tuolilla huitelee jossain 400 euron tietämillä. 

Kuva: www.muuto.com
Dieselin Fork-valaisimeen iskin silmäni varmaan jo valaisimen valmistusvuonna eli 2009. Valaisinta saa lattia- ,sekä pöytävalaisimena. Minulle kelpaisi kumpi vaan, mutta haaveilun kohteena on ollut tuo lattia-versio. Lattiavalaisimella hintaa on noin 800 euroa, mutta ehkä jonain päivänä se on minun. Diesel on laajentanut repertuaariaan farkuista kalusteisiin ja valaisimiin. Tykkään valaisimen yksinkertaisuudesta, mutta samalla se on aika kivan raffi ja tehdasmainen. Valaisin näyttäisi varmasti ihanalta jossain betonin täyteisessä kodissa.

Kuva: Designverkkokauppa

Kuva: Designverkkokauppa


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Jotain itselle.

Aina löytyy hyvä syy muistaa myös itseään ja tälläkään kertaa ei tarvinnut kovin kauaa pohtia perusteita pienoiseen hemmotteluun. Olen haaveillut pitkään sellaisesta laukusta, mihin mahtuu läppäri ja, missä A4-paperiarkki pysyy kuosissaan. Bongasin tämän kassin itse asiassa kollegani olkapäältä, mutta en jotenkin viitsinyt itselleni samanlaista ostaa. No nyt kun emme enää ole kollegoita, katsoin tilaisuuteni koittaneen :). Kävin ensin hieman mallaamassa kassia olalleni, makutuomari matkassa mukana, mutta päätin kuitenkin nukkua yön yli päätöksenteon kanssa. Kassi meinaan viiltää aika messevän loven myös Visa-tiliini, joten yön yli nukkuminen oli paikallaan.

Seuraavana päivänä astelin pieneen ja tyylikkääseen myymälään ostopäätöksen tehneenä. Pidän paljon säkin mallisista kasseista, mutta ne ovat melko usein kovinkin epäkäytännöllisiä. Lisäksi ostan useimmiten jotain muovisia halpis-laukkuja, jotka sitten repeävät tai kuluvat puhki melko nopeastikin ja taas saa olla ostamassa uutta.

Tällä kertaa satsasin suomalaisuuteen, kotimaiseen designiin ja laatuun - Marimekkoon. Vaikka Marimekko onkin tunnettu voimakkaista väreistä ja räikeistä kuoseista, päädyin koko mustaan kangaslaukkuun, jossa on hienot nahkaiset olkaimet.  

Uskon, että tämä kassi kestää aikaa, tähän en kyllästy ja se on ennen kaikkea käytännöllinen. Laukut ovat kyllä vaan niin ihania ja niiden ostamiseen ei onneksi liity sovituskopit :)

Kuva: beautiful beginning


Tarina ei ihan tähän vielä pääty, sillä eihän se olisi ostosreissu eikä mikään, jos en olisi sortunut samalla tekemään pientä heräteostosta. Päädyin ostamaan tyynyliinan ihanine printteineen. Puuvillakankaan nimi on vielä jotenkin niin osuva - Onnea Etsimässä. Mitä muuta voin, kun ostaa sen :)

Kuva: beautiful beginning
Kuva: beatiful beginning


Liikkeestä olisi vielä löytynyt muutama muukin ihana juttu. Haaveeksi tällä kertaa jäivät mm. nämä pirteät Räsymatto-pussilakanat.

Kuva: Marimekko


maanantai 17. helmikuuta 2014

It's all in the details.

Rakastan yksityiskohtia. Vaikka pidän monenlaisista sisustuksista, niin joku on aina ylitse muiden. Eniten silmääni hivelevät sisustukset, joissa kokonaisilme on hyvin harmoninen ja melko pelkistetty. Tällaiset sisustukset yleensä kestävät aikaa ja niihin ei kyllästy. Ruokailutilan kohdalla lähdin hieman soveltamaan sinne "runsaammalle" puolelle ja kuinkas kävikään. Vuoden olen nyt tuota tilaa jaksanut katsella ja uusiksihan se pitää laittaa. Ei mitään hurjan radikaalia - pieni keväinen raikastus. Siitä tuonnempana lisää.

Mielestäni isot elementit, kuten seinä- ja lattiapinnat, matot sekä isoimmat huonekalut toimivat ikään kuin kanvaksena, jolle voi rakentaa pieniä yksityiskohtia. Näitä pieniä yksityiskohtia on helppo vaihtaa, jolloin sisustukseen saa aina uutta piristystä, vaikka vuodenaikojen vaihtuessa. Pieniä yksityiskohtia ovat esimerkiksi taulut, koristetyynyt, torkkupeitot, leikkokukat, maljakot, kirjat, sekä lehdet ja muut koriste-esineet.

Itse lasken yksityiskohtiin myös viimeistellyn yleisilmeen. Tässä kohtaa olen ehkä hieman kajahtanut ja järjestelmällisyyteni tulee jopa pakkomielteisellä tapaa esiin :). Jos huomaan, että matto on kurtussa, verho on rytyssä tai taulu vinossa, keskeytyy kaikki sen hetkinen tekeminen. Leffa todellakin laitetaan Pauselle ja kauneusvirhe käydään kitkemässä pois. Tiedän - hullua! :)

Tässä muutamia yksityiskohtia kodistani:

Eteiskäytävälle tilasin muutama vuosi sitten tekstitarran. Olen aina pitänyt sanonnasta "Here Today, Gone Tomorrow". Voimakkaan vihreä toimii kodissani tehostevärinä ja halusin sillä korostaa "Today"-sanaa. Vaikka sanonnassa on jotain melko surullista, keskityn siinä nimenomaan nykyhetkeen. Elämisestä pitää nauttia - hetkessä pitää osata elää ja se ei aina ole helppoa! Tämä teksti muistuttaa minua pitämään kiinni tuosta ajatuksesta.  

Kuva: Kati Sandberg



Telkkarin vierestä pitää aina löytyä tunnelmavalo. Tai ainakin tähän asti siitä on aina sellainen löytynyt. Ikean Forså-työvalaisin on jotenkin leikkisä, mutta kuitenkin selkeä yksivärisyytensä ansiosta. Vierestä löytyy BoConceptin tuplavee, sekä jälleen pieni ripaus tehosteväriäni ystävältä saadun Ronsun muodossa.  

Kuva: Kati Sandberg



"Life in a Box" -lehtitelineet bongasin Ruotsin Elle Interiör -lehdestä vuonna 2000. Muistan vielä taitelijan nimenkin, Karl Karlsson. Laitoin silloisen työkaverini soittamaan suoraan taiteilijalle Tukholmaan på svenska ja muutamaa päivää myöhemmin postissa odotti mukavan kokoinen paketti. Lehtitelineet kätkevät sisäänsä ihan kivan määrän lehtiä ja kansilehteä vaihtamalla saan seinälle kolme uutta taulua.

Kuva: Kati Sandberg



Minulla on selkeästi joku juttu näitä tekstejä kohtaan, sillä niitä löytyy kodistani melko monta. "Peace of mind" on ihanan ystäväni käsialaa. Minä höpötin ja häiritsin vieressä samalla, kun ystäväni yritti pitää käden vakaana ja tehdä töitä käskettyä :)

Kuva: Kati Sandberg



Poikani huoneesta löytyy lisää tekstitarroja. Liekö sattumaa, että poikani ilmoittaa lempivärinsä olevan myös vihreä :)

Kuva: Kati Sandberg




Itse en ole koskaan tykännyt jääkaappimagneeteista. Jääkaappi on mielestäni "magneetti-vapaa-alue" ja se on tarkoitettu ruualle. Magneetteja vastaan minulla ei kuitenkaan mitään ole ja siksi maalasin yhden kokonaisen keittiön seinän liitutaulumaalilla ja osan vielä magneettimaalilla. Tähän keräilen muistoja matkan varrelta, sekä kuvia pienistä ihmeistä - kummilapsistani. Jos kodin yleisilme on selkeä, mahtuu sekaan muutama tällainen sillisalaattikin.

Kuva: Kati Sandberg

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kodin remonttimuistelot osa 2.

Tänään on ollut melko jännä päivä, sillä poikani kutsui ensimmäisen kerran kaverinsa yökylään. Vaikka lastenhuoneesta kuuluukin vielä pientä supinaa, uskallan jo raottaa läppärini kantta. Ja, koska näin Ystävänpäivänä ei romanttisia illalliskutsuja kovinkaan montaa postiluukusta tippunut, jos ihan tarkkoja ollaan niin ei yhtään, voin yhtä hyvin viettää illan remonttimuistelot osa kahden parissa.... ja korkata ehkä yhden Cokis Zero tölkin :)

Muistelin juuri muuttoa edeltävää iltaa. Remontti vei kyllä aika hyvin mehut, sillä aamusta iltaan sai pakertaa kämpän kunnostuksen kanssa. Lisäksi alkuyöt surffailin aina koneella ja hoidin muita remonttiin liittyviä juoksevia asioita. Silloisen kannettavani emolevy päätti sitten myös sanoa sopimuksensa irti, joten surffailu huonekaluliikkeissä loppui kuin seinään. Onneksi ihanat ystäväni jeesasivat tässäkin kohtaa ja toivat minulle mukavan retron pöytäkoneen ja surffailu taas jatkui. Remonttitouhujen päälle tuli vielä sitten vanhan kodin pakkaaminen rekka-autoon - ei paljoa tarvinnut salilla käydä. Muuttofirman käyttö oli kyllä järkevä titaus, sillä koko rumba oli ohi kahdessa tunnissa. Toki edellisenä yönä sain valvoa ihanan ystäväni kanssa pikkutunneille asti, sillä räsymattoja ja kuplamuovia kului metritolkulla huonekaluja suojatessa. Huolellisesta suojauksesta huolimatta muuttopäivästä jäi muisto naarmun muodossa kuivausrumpuni etupaneliin.

Kuva: beautiful beginning






Kuva: beautiful beginning






No mutta takaisin remonttiin. Uusi kotini oli ostettaessa melko 70-lukuisissa tunnelmissa. Eteiseen ja olohuoneeseen oltiin jossain vaiheessa asennettu parketti, mutta keittiön ja makuuhuoneiden lattioita koristi helppohoitoiset nahkeapintaiset muovimatot. Tänään ne toimivat hyvänä äänieristyksenä uuden laminaatin alla. Suurin osa olohuoneen seinistä oltiin tapetoitu tuollaisella syvän vihreällä tapetilla, joka paljastui valkoisen tapetin alta. Liekö tuolloinkin haettu extra äänieristystä, sillä samaista vihreää tapettia oltiin laitettu kaksi kerrosta päällekkäin. Jokunen tunti saatiin kulumaan tapettia liuotellessa ja repiessä pois seiniltä.   

Kuva: beautiful beginning


Kaikki asunnon seinät piti luonnollisesti silottaa, sillä ne olivat saaneet aika hyviä iskuja lastoista, joilla tökimme tapettia irti. Tähän hommaan en todellakaan lähtenyt itse, vaan otin täysin työnjohdollisen roolin (jossa muuten olin erittäin hyvä) ja pyysin Henkan paikalle. Omalle kontolleni jäi sitten seinien hionta, mutta onneksi remonttimieheni näytti tuonkin homman kädestä pitäen. Pohjamaalaus menikin sitten mukavasti ruiskuttaen, joten pintamaalit piti vain telata seiniin. Ruiskumaalaaminen se vasta hikistä puuhaa olikin, sillä kaikki ikkunat piti teljetä kiinni ja suojata muovilla. Kesähelteellä kosteusprosentti nousi melkoiseksi, mutta onneksi maalit eivät sentään valuneet katosta ja seiniltä alas.

Kuva: beautiful beginning




70- luvun kerrostaloasunnoille on myös tyypillistä, että ovien päällä on ikkunat. Toisaalta ihan kiva, että luonnonvalo kulkee huoneiden läpi eteiskäytävään, mutta itse kaadoin mielummin palan keittiön seinää ja toin valoa tilaan sitä kautta. Oviaukkojen yläosien levyttämisen jätin myös suosiolla ammattimiesten työlistalle. Tästä asunnosta löytyi myös täysin muoviset ovenkarmit ja jalkalistat. No arvaatte varmaan, mikä näiden kohtalo tuli olemaan.

Kuva: beautiful beginning




Väliovet eivät myöskään värimaailmaltaan miellyttäneet silmääni, joten valitsin K-Raudan halvimmat valkoiset väliovet. Jos budjetissa olisi ollut varaa, olisin mieluusti satsannut laadukkaisiin välioviin. Näistä ovista meinaan lapsikin saisi helpolla nyrkkinsä läpi ja äänieristys ei myöskään ole kovinkaan hyvä.

Kuva: beautiful beginning


Eteisessä oli alunperin täyskorkeat tummaoviset kaapistot ja pyökkiparketti. Kun tilalle tuli matalampi valkoinen lipasto, valkoiset väliovet, puhtaat seinät ja valkoinen lattia, tuntui kun neliötkin oltaisiin vaihdettu isompiin. Niin ja puiset ovenkarmit muovisten tilalle ilman tirkistysikkunoita viimeistelivät lopputuloksen :)

Kuva: Kati Sandberg

Kuva: Kati Sandberg
                                                                                                                                                                                                                                                                 






maanantai 10. helmikuuta 2014

Kodin remonttimuistelot osa 1.

Tämän kodin remontista on vierähtänyt jo liki 4 vuotta aikaa, joten ihan hauska muistella miltä täällä näyttikään ennen uuden kodin valmistumista. Aika on varmaan jo kullannut muistot eli mahdolliset tuskailut remontoinnin aikana nostattavat nyt vain suupielet hymyyn.

Asuntokaupat tein toukokuussa ja kuun lopussa pääsin apujoukkojen kera purkamaan kaiken vanhan pois. Muutto oli heti Juhannuksen jälkeen eli reilussa kuukaudessa piti saada kämppä asuttavaan kuntoon. Suunnittelussa lähdin liikkeelle keittiön toimintojen uudelleen järjestelystä. Olin poikani ja vanhempieni kanssa lomailemassa Fuengirolassa ja aurinkoa palvoessa oli hyvää aikaa tehdä remonttisuunnitelmat valmiiksi. Kaupantekoon kurvasin suoraan lentokentältä ja sen jälkeen sainkin heittää niskaani jo aiemmin hyviksi remonttihousuiksi ristityt Addun three stripe -verkkarit.

Vanhan keittiön välitilan kaakelit olivat kyllä todella hienot, mutta omiin suunnitelmiini ne eivät valitettavasti tällä kertaa sopineet. 

Kuva: beautiful beginning




Ehtona tämän asunnon ostolle oli, että saan pistää keittiön ruokailutilaan johtavan seinän matalaksi. Putkiremontti oli valmistunut juuri ennen muuttoa ja uudet putket oli onneksi vedetty ylös katonrajaan. Näin ne saatiin kätevästi koteloitua ja muu seinä voitiin pistää palasiksi.

Kuva: beautiful beginning

Kuva: beautiful beginning




Keittiön suunnitteleminen oli loppupeleissä aika helppoa, sillä minulla oli ihan selvät sävelet minne haluan siirtää vesipisteen, uunin ja jääkaapin. Homma kävi melko vikkelään - marssin vain lähimpään Kvikin liikkeeseen ja esitin suunnitelmani. Tuolta istumalta saatiin keittiö tilaukseen ja pohjatöiden tekeminen sai alkaa. Kodinkoneet kävin tilaamassa Gigantista. Olin saanut päähänpinttymän suurimmasta mahdollisesta jääkaappi-pakastimesta, joka ei veisi kuitenkaan liikaa tilaa leveyssuunnassa. Löysin yli 200 cm korkean kylmälaitteen Siemensin mallistosta.

Kuva: beautiful beginning

Aika kului hurjaa vauhtia ja sen verran totaalista muodonmuutosta olin tekemässä, joten haaveet täysin valmiiseen kotiin muuttamisesta kariutuivat aika nopeasti. Kun muuttokuorma oltiin kannettu sisään, niin seuraavana aamuna sähkömies rimpuutteli ovikelloa ja tuli asentamaan pistorasiat. Ei varmasti ollut kovin kiitollista hommaa, kun lattiapinnat olivat laatikkotorneja täynnä. Sähköjohdot oltiin jo remontin alkuvaiheessa vedetty kokonaan uusiksi. Samalla saatiin TV-piuha vedettyä myös molempiin makuuhuoneisiin. Sähköjen toimiessa sain kytkettyä mikron ja jääkaapiin päälle, joten mikäs täällä oli asuessa kun kaapista sai kylmää Cokis Zeroa ja mikro lämmitti äidin valmistamat lasagnet :)

Yhden viikonlopun aikana sain ystävien ja sukulaisten avustuksella koottua aikamoisen kasan keittiön laatikostoja ja kiinnitettyä rungot seinään. Olohuone toimi hetkellisesti keittiökalusteiden säilytyspaikkana.

Kuva: beautiful beginning

Haaveilin pitkään Corian työtasoista, mutta budjetti tuli pahasti vastaan. Olen kyllä ollut todella tyytyväinen näihin Ykköskeittiöstä hankkimiini mustiin täyslaminaattitasoihin. Ei sinänsä, eivät nekään ihan muitta mutkitta paikalleen asentuneet. Vinkkinä vaan remontoijille, että vaikka kuinka ammattimyyjä tulisi paikanpäälle tekemään mittaukset, niin ei haittaa yhtään jos itse teet vielä tuplavarmistuksen.

Vielä Kirkkonummella asustaessa tilasin Virosta Elica Mini OM -liesituulettimen. Arvoin pitkään, että otanko sen mustana vai valkoisena. Päädyin valkoiseen, sillä halusin keittiön yläosan muodostuvan kokonaan valkoisesta blockista ja alaosan vuorostaan täysin mustasta. Liesituuletin itsessään on ihan huippuhyvä, mutta olen aina hieman vierastanut tuota väriä, sillä se ei ole puhtaan valkoinen, vaan hieman vihertävänharmaanvalkoinen.

Se tunne oli aika mahtava, kun kaikki laatikostot sai kliksautella oikeille urilleen ja samaan aikaan olkkarin lattiapinta tuli vihdoinkin näkyviin. Viimeistelevät työvaiheet ovat aina niin palkitsevia, kun lopputulos vihdoinkin paljastuu ja homma yhden tilan osalta on saatu pakettiin.

Kuva: beautiful beginning

Kuva: beautiful beginning

Kuva: Kati Sandberg