Springtime in Stockholm.

Olen lapsesta asti seilannut Helsinki-Tukholma väliä - se on aina ollut vähän niin kun meidän perheen juttu. Olen mennyt jo sekaisin laskuissa, sillä nyt puhutaan jo useista kymmenistä matkoista. Vuodesta vaan jää puuttumaan jotain, jos perinteinen Tukholma-trippi jostain syystä jäisi väliin. Pakkasimme laukut, jätimme tällä kertaa auton parkkiin ja poikani iloksi hyppäsimme bussin kyytiin. Hän muisti kovaan ääneen kertoa kuskille, minne olemme matkalla... reipas luonne kun on :).

Pääsimme Silja Serenaden kyytiin ja innolla odotin, miltä laivan uusi sisustus mahtaakaan näyttää. Köysien irrottua pollareista lähdimme uuteen Tavolàta Ristorante Italiano ravintolaan.

Kuva: beautiful beginning

Ensimmäinen ajatukseni oli Wau - tänne on hommattu Muuton Visu-ruokapöydän tuolit. Asia jäi jotenkin vaivaamaan ja mietin pitkään, että voiko nämä oikeasti olla aidot? Oli aivan pakko vaivihkaa kiepsauttaa yksi tuoli ylösalaisin ja katsoa löydänkö Muutoon viittavaa johtolankaa. Sitä ei löytynyt! Hienot olivat kuitenkin jäljitelmät ;)

Ruoka oli kyllä moitteetonta ja täysin aitoa :). Paistettu nieriä ja tattirisotto oli suussa sulavaa.

Kuva: beautiful beginning

Tällä kertaa missiomme Tukholmassa oli kurvailla muutamissa sisustuskaupoissa - ne ovat minulle vähän niin kuin pyhiinvaelluskohde. Ensimmäiseksi menimme Drottninggatanilla sijaitsevaan PUB-tavarataloon. PUBissa on yksi ihanimmista sisustuskaupoista - R.O.O.M. Kyseinen kauppa sijaitsi ennen Kungsholmenissa ja sinne pääsemiseen piti nähdä hieman vaivaa. Se oli kyllä kaiken vaivan väärtti, sillä liiketila oli todella upea. Saatoin viettää siellä pari tuntia helposti koeistuen eri huonekaluja miettien, miksei näillä ole toimitusmahdollisuutta Suomeen!! Siinä kohtaa en uhrannut yhtään ajatusta sille, olisiko minulla ollut edes riittävästi shillinkejä taskunpohjalla ostamaan mitään sen suurempaa :).

Kuva: beautiful beginning

Tästä kuvasta olen erityisen ylpeä :D :D :D. (Tuolla tolpan takana seisoi myyjä ja kartoin sitä kuin ruttoa.)

Kuva: beautiful beginning

Tässä kohtaa kisaväsymys painoi pikkumiestä jo melko kiitettävästi. Käynnissä olikin juuri pieni itkuepisodi ja en edes huomannut, kuinka Åhlensin muovikassini jäi koristamaan tätä kuvaa :) Kuvaaminen oli meinaan melko vaikeaa, sillä yritin tehdä sen mahdollisimman huomaamattomasti välttääkseni myyjien tuimat katseet. Räiskin kuvia tuolla puoliautomaattisella minijärkkärilläni ihan miten sattuu, joten lopputulos ei ehkä täysin hivele silmää. Yllä olevan kuvan tunnelma on samanaikaisesti jotenkin sekava, mutta silti harmoninen. Pidän tuosta tämän hetken trendistä heittää yksi kukan varsi huolettomasti lasimaljakkoon, ilman sen suurempaa sommittelua.

Kuva: beautiful beginning

Iskin silmäni tuohon pienempään house doctorin sohvapöytään (vain 650 euroa). Päällä olevan vanerin vaaleus loi ihanan kontrastin mustaan metallirunkoon.

Kuva: beautiful beginning

Kaupoissa kierrellessä tuli sellainen olo, että sisustaminen on kyllä tehty aika helpoksi. Ensin sitä vaan selailee kotona kauniita sisustuslehtiä ja miettii mistä tuotteista pitää. Samalla saa tietysti hyviä sommittelu-vinkkejä. Sitten vaan astelee melkein mihin tahansa sisustuspuotiin ja ostaa tuotteet mukaansa - tai vielä kätevämpää, tilaa ne verkosta. ......Ihan kuin olisin vaeltanut sisustuslehden aukeamalta toiselle..... On kyllä aika piristää, kun muodissa ovat nyt todella vahvat printit. Ja niitä riittää juuri tuollainen pieni ripaus - vaneritarjottimet toimivat oikeasti myös tauluina.

Kuva: beautiful beginning

Täydellinen näyttämö tyynysodalle.

Kuva: beautiful beginning

Jos haluat persoonallisen sisustuksen, niin laita virtahepo seinälle. Itse miettisin kaksi kertaa ;).

Kuva: beautiful beginning

Keltaisen ja harmaan liitto on kestävä.

Kuva: beautiful beginning

Jonain päivänä aion hommata kotiini tuollaisen ihanan roikkuvan hehkulampun muotoisen Muuton E27-valaisimen. Väriä en ole vielä valinnut.

Kuva: beautiful beginning

Hiiri on ollut Finnish Design Shopin "Lisää ostoskoriin" -napin päällä jo aika monta kertaa. Ruokapöydälleni sopisi niin täydellisesti tuo Silent-maljakko harmaan sävyisenä. Maljakot on aseteltu yllättäin Muuton Stacked shelf systemin päälle.

Kuva:beautiful beginning

Jotain piti saada kotiinviemisiksi, joten päädyin ostamaan kaksi tuollaista roikkuvaa (oikealla puolella) Tanskalaisen house doctorin säilytyspussia. Liuta House Doctorin tuotteita löytyy myös Room21-verkkokaupasta. Tuolta on pakko tilata joskus jotain :).

Kuva: beautiful beginning

Väliaika - kahvia ja pullaa.

Kuva: beautiful beginning

Kuva: beautiful beginning

Vielä pieni pyrähdys Sergels Torgetin DesignTorget:iin. Samaisia vanerisia tarjotin-tauluja löytyi täältäkin.

Kuva: beautiful beginning

Kuva: beautiful beginning

Teki mieleni napata mukaan tämä kätevä Jurnal lehtiteline, Maze. Onneksi niitäkin voi tilata halutessaan täältä.

Lopuksi vielä piipahdimme NK-tavaratalon sisustuspuolella ja Design House Stocholmin -osastolla.

Kuva: beautiful beginning

Tämä kukka-asetelma sai kyllä hymyn kasvoilleni. Aika virkistävä idea laittaa istutukset suoraan sohvapöydälle. Ihan kiva kuitenkin, että vierestä löytyi toinen sohvapöytä ihan siihen normaaliin tarkoitukseen :).

Kuva: beautiful beginning

Lyhyiden yöunien jälkeen oli hyvä hiljalleen alkaa lopettelemaan sisustuskierrostamme. Olo oli vähän samanlainen, kuin tuolla lampulla - piti jo vähän nojailla seiniin ;). Lisäksi eräs myyjä alkoi varjostamaan minua ja ajattelin, että on parempi pistää kamera laukkuun, ennen kuin saan syytten teollisuusvakoilusta :D.

Kuva: beautiful beginning

Kuva: beautiful beginning

Auringon saattelemana sanoimme heipat aina yhtä ihanalle Tukholmalle!! Kotona poikani päätti pistää heti pelit pystyyn. Jaoimme pehmolelut puoliksi ja kisasimme kumpi saa enemmän koreja. Todellista sisustuselementtien hyötykäyttöä - kiitos house doctorin ;)

Kuva: beautiful beginning

Kuva: beautiful beginning

Uutuuksia.

Olen Muuto-fani! Yksi haaveistani on joskus omistaa Muuton Visu Lounge chair. Tätä tuolia hehkutinkin jo eräässä aiemmassa kirjoituksessani. Muuto on nyt julkaissut uuden värin, jolla tuolin voi itselleen tilata. Tuolin voi nyt saada tummansiniseksi verhoiltuna. Sininen ei kuitenkaan kuulu lempiväreihini ja kodistani ei kyllä löydy mitään sinistä - eikä ole koskaan löytynytkään. Paitsi, että nyt taisinkin huijata, sillä muistin juuri omistavani muutamat pussilakanat sinisen eri sävyissä. Mutta eihän pussilakanoita lasketa ;)

Opin viime viikolla sisustuskoulussa, että sininen väri mielletään rauhoittavaksi ja luottamusta herättäväksi. Ei varmaan ole sattumaa, että kovin moni uniformu on juurikin tuota väriä. Niin ja ainakin minulle hyvin tutuksi tulleen Fazerin sinisen käärepaperin sininen väri on jopa patentoitu Fazerin omaan käyttöön.

Voisin hyvin kuvitella sijoittavani nämä sinisen väriset Visu Lounge chairit esimerkiksi jonkun vahvan brändin omaavan yrityksen aulatilaan.

Kuva: Muuto

Tanskalainen tuotemerkki Hay kuuluu myös ehdottomiin suosikkeihini. Hay halusi valikoimiinsa nojatuolin, jossa olisi mahdollisimman mukava istua, päällisessä olisi mahdollisimman vähän näkyviä saumoja ja tuolin hinta pysyisi kohtuullisena. Seitsemän kuukauden mittaisen tuotekehittelyjakson päätteeksi syntyi Uchiwa chair.

Tuoli on saanut muotonsa pohjautuen perinteiseen japanilaiseen ympyrän muotoiseen paperiviuhkaan, joka on kiinnitetty bambutikkuun. Vaikka istuinosa onkin melko massiivinen, tuo siro jalkana toimiva kehikko sopivaa kepeyttä ja kokonaisuudesta ei näin tule liian raskas. Mikäs tuossa tuolissa olisi lepuutella niskaa ja selailla ihania sisustuslehtiä. Kuvat ovat lainattu täältä.

 

Beautiful mess.

Suttuisen sään kunniaksi päätin tänään kirjoittaa jostain ei niin kauniista. Jaksan aina ihmetellä sisustuslehtien täydellisen viimeisteltyjä kokonaisuuksia, tyylikkäitä lastenhuoneita, sälättömiä lipastojen pintoja ja romppeen vähyyttä. Haluaisin oikeasti tietää, että onko sellainen koti olemassa, missä on aina siistiä ja kaikki tavarat järjestyksessä. Itse todellakin haluaisin tällaisen kodin - missä niitä myydään?

Tällä hetkellä keittiön työtasoni, joka toimii samalla myös työpöytänäni, on kaikkea muuta kuin valmis sisustuslehden seuraavan numeron kuvauksiin. Se näyttää tältä:

Kuva: beautiful beginning

Eipä tuonkaan sekasorron siivoamisessa kauaa nokka tuhisisi, mutta kun ei sitä aina vaan jaksa. Ja sitäpaitsi, se näyttää tunnin päästä taas ihan samalta - No ainakin silloin, jos pieni täystuhoni sattuu olemaan kotosalla :). Olen kuitenkin järjestelmällinen ihminen (vaikka aina sitä ei uskoisi) ja huomaan voivani todella paljon paremmin, jos kämppä on siistinä. Jotenkin tällainen sekasorto on minulle sellaista ylimääräistä älämölöä ja melusaastetta, joka koko ajan vähän häiritsee. Rentoutumaan vaan ei pysty samalla tavalla, jos tavarat eivät ole paikoillaan. Jospa siis kuitenkin siivoaisin.

Tässä taannoin minun piti juuri lähteä hakemaan poikaani päiväkodista, mutta lavuaarin alla oleva iso roskiskorihässäkkä romahtikin alas. Salilla käyminen on selkeästi tuottanut tulosta, koska kaapiston seinät vaan murtuvat alta, kun runnon roskia massiivisilla lihasvoimillani syvemmälle pussiin :D :D.

Kuva: beautiful beginning

No ei auttanut, kun kiskoa roska-altaat pois kiskojen päältä ja alkaa porailemaan uutta reikää ruuvia varten. Nämä ovat juuri niitä hetkiä, kun toivoisi voivansa pyytää sitä komeampaa osapuolta hoitamaan homman kotiin. Ainakaan tällä kertaa huutoihini ei vastattu, joten ei auttanut kun ottaa pora käteen ja ryhtyä hommiin. Eipä minulla tietysti ollut vatupassia käden ulottuvilla, joten öögalla mentiin. Lopputulos kuitenkin tyydyttää silmää. Korvat valitettavasti joutuvat välillä koetukselle pienen kirskunan takia, sillä millinkin heitto hankaloittaa kiskon liukumista sujuvasti.

Koska itse hikoilin kaappini kimpussa, pyysin äidiltä apua hakea poikani päiväkodista, jotta saan kaiken valmiiksi ennen vieraiden saapumista. Pääsi sitten unohtumaan, että auto oli neljän tunnin paikalla ja olipa sitten lappuliisakin muistanut minua pienellä lahjalla. 

Kuva: beautiful beginning

Kun tästä takaiskusta olin toipunut ja taas seisoin tukevasti omilla jaloillani, päätin herkutella ystäväni vinkkaamalla terveellisellä herkulla. Hain kaupasta tarvittavat ainekset - Valion extra rasvaisen ja pehmeän maitorahkan, sekä granaattiomenan. Rupesin sitten tarmokkaasti tyhjentämään siemeniä granaattiomenan sisältä. Oli muuten sotkuista puuhaa ja tästäkään rytäkästä ei pelkällä rätillä pyyhkimisellä selvitty. Hetken päästä keittiöni näytti siltä, kun siellä oltaisiin teurastettu jokin muu, kuin granaattiomena. Jatkossa kyllä hoidan granaattiomenan käsittelyn kylpyhuoneen puolella.

Kuva: beautiful beginning

Tänään toisaalta nuo pilkut olivat hyvinkin ajankohtaiset, sillä aamulla kaduilla kulki pieniä pilkkuposkisia pääsiäisnoitia virpomassa. Päätin kuitenkin marssia kellariin ja hakea maalipönikän neljän vuoden takaa. Niin sanotusti hillosin itselleni kaikkia kodissani käyttämiäni seinämaaleja pieniin lasipurkkeihin. Ne ovat kaikki nämä vuodet säilyneet oikein priimoina ja tällaisten pienten tapaturmien jälkeen toimineet loistavana ensiapuna pieniin paikkaustöihin.

Kuva: beautiful beginning

Nyt seinä on taas pilkkuvapaa ja oloni huomattavasti helpottuneempi.

Kuva: beautiful beginnig

Kaikki ei todellakaan ole aina kaunista ja hyvä niin. Eikös se elämäkin olisi aika tylsää, jos mitään yllättävää ei koskaan tapahtuisi ja aina olisi seesteinen meininki. Ja onpahan minulla tulevaisuutta varten ainakin muutama hurja tarina kerrottavana lapsenlapsille ;).

Kevättä ilmassa.

Tänään oli aivan mahtavan energinen ja aurinkoinen päivä, joten päätin sanoa heipat talviturkille. En tosin omalleni, vaan ruokailutilan talviturkille. Itselläni on karvapeite vielä visusti päällä :). Kuten jo aiemmin kirjoitin, lähdin vuosi sitten vähän rönsyilemään tuon ruokailutilan sisustuksen kanssa ja niinhän siinä kävi, että kyllästyin ja nyt oli aika palata takaisin tuttuihin uomiin - pelkistetympään malliin.

Tässä vielä viimeinen kurkistus ruokailutilaani ennen pientä keväistä kevennystä.

Kuva: Kati Sandberg

Arkistoistani löytyy todella vähän kuvia neljän vuoden takaa heti remontin valmistuttua ja kaikki löytämäni kuvat ovat kaiken lisäksi todella surkean laatuisia. Laitanpa tähän nyt kuitenkin yhden kuvan ruokailutilastani neljän vuoden takaa - pelkistettyä oli tuolloinkin ja sitä olenkin taas kaipaillut.

Kuva: beautiful beginning 

Nyt on kuitenkin kasvojen kohotus valmis. Omakin olo tuntuu jotenkin kevyemmältä, kun sai taas enemmän lattiapintaa näkyviin ja hillitymmän väripaletin käyttöön. Tuntuu, kuin ruokailutilaan oltaisiin rakennettu pari neliötä lisää ja tila tuntuu ainakin metrin leveämmältä.

Varsinkin poikani syntymän jälkeen, en ole pitänyt mattoa ruokapöydän alla. Sehän olisi suorastaan hulluutta! Noh - vuosi sitten tosiaan hairahduin ja hommasin pöydän alle villamaton tuomaan lämpöä. Puolustukseksi voin kuitenkin todeta, ettemme käytännössä ikinä ruokaile ruokapöydän ääressä, vaan syömme aina tässä baaripöydän ääressä, jossa nytkin tätä tekstiä näpyttelen. Matto on siis päässyt melko vähällä. Yritänkin parhaillani kaupitella sitä Huudossa :).

Tänään ruokailutilassani näyttää tältä:

Kuva: beautiful beginning

Itse pääsin tässä projektissa melko vähällä. Piti vain imuroida, rullata ja jätesäkittää matto. Sitten vain käsin veivaamaan ruuvit irti pöydänjaloista. Jalat parvekkeelle tuulettumaan, pöytälevy autoon ja verstasta kohden. Kuvittelin aluksi pöydän olevan täyttä puuta, mutta siinä olikin viilutettu pinta. En todellakaan alkanut itse hiekkapaperilla hinkuttamaan pintaa puhki, vaan jätin työn suosiolla ammattimiesten hoidettavaksi. Kiitokset taas Henkalle!!

Kun pöytälevy oltiin hiottu ja pintaan oltiin vedelty valkoinen ja kirkas vaha, piti levy taas vaan sommitella äitini pieneen tilaihme-autoon ja kurvailla levy kainalossa takaisin kotiin. Kannoin jalat parvekkeelta sisään ja otin akkuporakoneen käteeni. Vähän piti äidiltä vielä saada lihasvoimaa avuksi pöydän kiepsauttamiseksi oikein päin.

Kuva: beautiful beginning

Kävin vielä Ison Omenan Kaivokukasta ostamassa muutaman leikkokukan. Nimen valitettavasti unohdin jo liukuportaissa, mutta kestäviä niiden ainakin pitäisi olla. Katsotaan selviääkö minun hoteissani hengissä nuo luvatut kaksi viikkoa :). Kodistani puuttuu viherkasvit täysin, joten yritän aina säännöllisen epäsäännöllisesti tuoda edes jotain vihreää energiaa - yleensä leikkokukkien muodossa.

Kuva: beautiful beginning

Sunnuntaina raivasimme äitini kellarivaraston ja löysin ison laatikollisen vuosien varrella ostamiani koriste-esineitä ja matkamuistoja. Aikoinaan ostin Ikeasta laakean pyöreän ja puisen vadin. Päätinkin palauttaa sen jälleen hyötykäyttöön ja tein siitä hedelmäkorin. Vaikka vati peittääkin melkein puolet ruokapöydästä, niin tuleepahan ainakin syödyksi hedelmiä, kun ne eivät ole enää jemmattuina keittiön pimeimpään ja kaukaisimpaan nurkkaan :).

Kuva: beautiful beginning

Ruokapöytäni on isäni vanha työpöytä. Vuosi sitten poistin raskaat laatikostot pöytälevyn alta ja ostin Ikeasta metalliset jalat, jotka sprayasin mustiksi. Levy oli melko kellastunut, mutta en halunnut heti lähteä sitä muuttamaan. Jotenkin se kellastunut levy sopi yhteen riemun kirjavan maton kanssa ja toi sitä kaipaamaani lämpöä. Nyt kun maton oli aika lähteä, oli keltainen levy todella irrallinen elementti kodissani ja vaihtoehtoja ei ollut - keltaisuuden oli aika lähteä. Aina iltaisin kun pelailen pöydän ääressä muistipeliä poikani kanssa, muistelen samalla rakasta edesmennyttä iskääni. Tätä pöytää haluan kuljettaa pitkän aikaa matkassani <3. 

Kuva: beautiful beginnig

Kuva: beautiful beginning

Kuva: beautiful beginning

Kuva: beautiful beginning

Tapettia sittenkin.

Lapsuuden kodissa huoneeni seinät oli tapetoitu valkopohjaisella tekstuuritapetilla, jossa oli hentoja vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä viiruja - totaalisen järkyttävää!!! Mitä mahdoinkaan tuolloin ajatella? Sen koommin missään kodissani ei ole tapetoituja seiniä enää nähty. Tästä voisi ehkä päätellä, etten taida oikein liputtaa tapettien puolesta.

Tilanteet muuttuvat, maut muuttuvat ja markkinat muuttuvat. Nykyään tapettiviidakko on niin valtaisa, joten ei ihme jos pää sekoaa tapettinäytteitä selaillessa. Vaihtoehtoja on niin paljon, että on suorastaan mahdotonta olla pitämättä edes joistain kuoseista. Jonain päivänä ehkä saatankin kävellä ulos kaupasta muutama tapettirulla kainalossani. Aloittaisin varmasti pienin askelin tapetoimalla ehkä yhden seinän jostain huoneesta. Näin tapetti toimisi kätevästi tehosteseinänä.

Betoni on materiaalina miellyttänyt minua aina. Tiesittekö, että betonia saa nykyään myös rullatavarana? Nämä tapetit saivat minut todella kiinnostuneeksi tapetoinnista. Silmä lepää näitä kuvia katsellessa. Mikäli nuo seinät näyttävät livenä yhtä hyviltä, kuin näissä valokuvissa, olen melkeinpä valmis tältä seisomalta tekemään kaupat muutamasta rullasta :).

Tämän jutun valokuvat: ConcreteWall by Tom Haga. Tarkemmin eri tapettimalleihin voi tutustua täällä.