beautiful beginning

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Vähän kallellaan.

Blogi on saanut levätä laakereillaan taas vähän liian pitkän aikaa, joten nyt pitää kyllä ryhdistäytyä. Tuossa olisi muutama juttu jonossa odottamassa sopivaa kirjoitushetkeä, mutta tähän alkuun ajattelin kirjoitella pienen jutun eilisiltaisista maalauskokeiluistani.

Kun remontoin tätä kotiani asumiskuntoon, päätin maalata eteisen toisen puolen ja ruokailutilan seinän harmaaksi. Jotenkin nyt näin 5 vuoden jälkeen tuo ruokailutilan harmaa seinä on alkanut tuntumaan tylsältä. Olin jo päättänyt vetäistä sen ihan kokonaan valkoiseksi, mutta sitten viime hetkellä muutinkin mieltäni.

Kuva: beautiful beginning

Olen jotenkin tällä hetkellä viehättynyt erilaisista geometrisista maalien rajauksista. Mielestäni koko seinän ei aina tarvitse olla lattiasta kattoon ja laidasta toiseen laitaan tasaisen maalikerroksen peitossa. Kyllähän sitä laitetaan vaikka kuinka kirjavia tapettejakin seinään, joten miksei maalilla voisi vähän leikitellä?

Päätinpä siis laittaa koko seinän kallelleen. Välineet olivat hieman vähissä suoran viivan tekemiseen, mutta sainkin hyvän vinkin pingottaa lanka poikki seinän ja sen mukaan rajata alue maalarinteipillä. Kiitti Henkka vaan vinkistä ja kiitti Kati käytännön avusta :) :).

Kuva: beautiful beginning

En malttanut odotella päivänvaloa, joten eilen illalla maalausprojekti käynnistyi siinä iltayhdeksän pintoihin ja päättyi puoliltaöin. Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen seinä näytti shakkilaudalta. Toinenkaan kerta ei riittänyt peittämään haarmaata maalia alleen, joten tänään aamupäivällä sutaisin siihen vielä kolmannen kerroksen.

Kuva: beautiful beginning

Ihan hauskaa vaihtelua yksiväriselle seinälle. Ainut ongelma, minkä tämä värinvaihdos aiheutti on nuo taulujen paspat. Ne näyttävät nyt jotenkin likaisilta. Ne kun vielä saisi vaihdettua kirkkaan valkoisiksi, niin olisi parempi. Mutta niinhän se on, että silmä aina tottuu tuollaisiin pieniin kauneusvirheisiin.. ja eihän se nyt ole niin justiinsa :).

Kuva: beautiful beginning

Kun New York -taulut odottelivat lattialla maalin kuivumista, niin totesin että nehän näyttävät ihan kivoilta myös patterin edessä. Etenkin tuo patteri nyt ei välttämättä ole sellainen sisustuksellinen elementti, jota haluaa pitää paraatipaikalla näytillä.

Kuva: beautiful beginning

Seuraavan kerran kun kaipaan muutosta, voin maalata loputkin seinästä valkoiseksi tai vaihtehtoisesti valita pintaan kokonaan uuden sävyn.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Ei se oo niin justiinsa.

Kotia on kiva uudistaa aina aika ajoin, mutta lompakko voi olla erimieltä. Olen jo pidemmän aikaa ollut kypsä tuohon jo jokusen vuoden vanhaan ja kulahtaneeseen olohuoneen karvalankamattoon. Muutenkin olen melko kypsä katselemaan karvalankamattoja omassa kodissani ja kesäksi on kiva saada jotain kevyempää ylle.

Kuva: beautiful beginning

Kaiken sorttiset räsymatot ovat nyt kuuminta hottia. Kodin Ykkösen Anno-sarjasta olisi kyllä heti löytynyt omaa silmää miellyttävä matto, mutta löysin vielä edullisemman vaihtoehdon. Meikäläisen varastosta löytyi sellainen vuosia vanha, muutoissa pakettiautojen pohjalla huonekalujen suojana rähjääntynyt kirjava räsymatto. Hauskinta siinä vielä on se, että se on oman äitini tekemä. Harmi vaan äiti, kun et tehnyt siitä hippusen verran isompaa ;D.

Kuva: beautiful beginning

Räsymatto on väriltään sinivalkoharmaa. Sininen ei varsinaisesti kuulu minun kotini sisustusväreihin, eikä ole koskaan kuulunutkaan. Sohvanpöydän virkaa ajavassa lapsuudessani leluarkkunakin joskus toimineessa puuarkussa on kyljessä tuollaista siniharmaata sävyä. Lattiassani on myös harmaaseen taittavaa valkoista, joten matto istuu olkkariin ylättävän hyvin. Ja vaikka tehostevärinä minulla edelleenkin on tuo syvänvihreä sävy ja tuo maton sininen ei ehkä ole unelmapari vihreälle, niin ei se oo niin justiinsa!! Varsinkin kesällä voi vähän ilotella väreillä.

Kuva: beautiful beginning

Muutenkin tämä sisustukseni on edelleen tässä rönsyilevässä vaiheessa ja välillä on ihan virkistävää vähän irtautua vanhoista totutuista tavoista. Ei sisustamisen tarvitse aina olla niin vakavaa ja pilkun tarkkaa - ja sitäpaitsi sisustuksen voi aina muuttaa.

Matto oli vuosien saatossa ottanut vähän nokea pintaansa, joten lähdimme äitini ja pikkuapurini kanssa Soukan matonpesupaikalle. Olipa kiva verestellä vuosien takaisia matonpesumuistoja sään vielä suosiessa meitä. Ja siis tuo mäntysuopasaippualiuoksen (tämä olisi hyvä sana hirsipuuhun) tuoksu on vaan NIIIIIN ihana!!

Kuva: beautiful beginning

Nyt kodissani leijailee vieno mäntysuovan tuoksu. Toivottavasti se kestäisi oikein pitkään. Vähän on vielä totuttautumista maton pienehköön kokoon. Olen tottunut, että matto menee sohvan, sekä nojatuolin alle. Nyt maton ympärillä kauttaaltaan näkyykin valkoista lattiaa ja tuo sohvapöytäarkku näyttää melko suurelta, kun matto pieneni sen alla.

Kuva: beautiful beginning

Olohuoneesta tuli heti paljon ilmavampi ja raikkaampi. Ihan kuin yksi kattovalaisin olisi tullut lisää, sillä huoneen valoisuus kasvoi merkittävästi. Näillä mennään ainakin tämä kesä. Katsotaan sitten haenko talveksi tuon karvaturrin takaisin vaatehuoneeni perukoilta.

Mäntysuovan tuoksuista Juhannusta kaikille!!!!

Kuva: beautiful beginning

Olohuoneen photoshoottia hieman rajoitti Lego-leikit olohuoneen nurkassa. Päätinpä ikuistaa niistäkin leikeistä pienen siivun tähän kirjoitukseen <3.

Kuva: beautiful beginning

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Spiky little cactus.

Lauantai-illan ratoksi järjestin itselleni piikikästä puuhaa ja otin vastaan Kaktus-haasteen. Jälleen on siis tullut aika laittaa parveke kesäkuntoon. Tarkoituksena olisi putsata kuolleet kärpäset, sekä pölyt pois pation pinnasta, sekä istutella ruukkuihin kukkaset tulevaa kesää varten. Olen ollut vannoutunut mehikasvien ostaja – ne ovat jotenkin aika iisejä kasveja, sillä saavat kuivahtaa kunnolla eivätkä vaadi supersäännölllistä kastelua, sekä kestävät hyvin kuumuutta. Ostoskoriini edelleen tarttui pari sellaista. Parvekkeeni uutuus-kukaksi valikoitui ihanan pallomainen, mutta perhanan piikikäs kaktus.

Kuva: beautiful beginning

Istuttamisen jälkeen jäi fiilis, että sormiin olisi tarttunut pari piikin palasta, mutta ei niistä kyllä mitään etsintöjenkään jälkeen löytynyt. Laitoin toiseen käteen nahkahansikkaan ja sen päälle ahdoin vielä paksun työhansikkaan. Pari tikarin iskua onnistuin kuitenkin saamaan, mutta sain kuitenkin kaktukset istutettua ehjinä uusiin ruukkuihin.

Kuva: beautiful beginning

Seuraavaksi oli vuorossa ikkunoiden ja parvekelasien pesu – voiko nihkeämpää hommaa enää olla? Lopputulos on kuitenkin niin palkitseva, että voin suositella lämpimästi. Samalla kuurasin partsin puulattian ja vähän seiniäkin. Pienen lihasvoima-avun turvin saatiin puulattian alle aseteltua pienet kiilat, joten ei tarvitse enää klonksaamistakaan kuunnella. Aina jaksan yllättyä siitä, miten likaiseksi lasitettu parveke talven aikana tulee. Rakastan sitä puhdasta tuoksua, joka parvekkeellani nyt leijuu.

Päätin samalla vaihtaa vähän kalusteiden järkkää – vaihtoehtoja on melkeinpä nuo hurjat kaksi ja nyt kokeilen niistä tätä toista. Sain aikaiseksi pienen keskusteluryhmän ;). Siirsin säilytysarkun nojatuolien eteen – säilytysarkku toimii myös oivana rahina koivilleni, joita aina pitää saada lepuutella jossakin. Nuo rahin päällä olevat istuintyynyt kyllä pitäisi seuraavaksi uusia....

Kuva: beautiful beginning

Kävin hakemassa H&M Homesta uuden ihanan mustavalkoisen maton, joka sattui vielä olemaan 20 pinnan alessa. Lisäksi katosta roikkuvaan lyhtykokoelmaani sain kaksi uutta tuikkua. Ketjut vaan vielä puuttuvat, joten ripustamista pitää odotella vielä tovi.

Kuva: beautiful beginning

Nyt on taas yksi pieni lisähuone koko kesän käytettävissä. Nähtäväksi jää, kuinka monella skumppa-/sangria-lasilla saadaan siellä ystävien kesken kilistellä. Tervetuloa kylään! :)

Kuva: beautiful beginning

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Yksi pieni juttu vain.

Joskus hyvin pienilläkin jutuilla voi olla melko suuri merkitys. Olemme katselleet äidin kodin portaikossa olevaa kellastunutta koivunväristä jalkalistaa nyt jo melko monta vuotta. Portaikko on täysin mustavalkoinen tuota yhtä jalkalistaa lukuun ottamatta. Jotenkin tuo lista on aina raapaissut silmää hieman ikävällä tavalla, mutta asialle ei vaan koskaan olla tehty mitään.

Kuva: beautiful beginning

Nyt kun äidin kattoremppa alkaa olemaan loppusomistusta vaille valmis, niin olemme vähän myös tuunailleet yläkerran pintoja uuteen uskoon. Tänään oli hyvä päivä tarttua jalkalistan kimppuun.

Tarvittiin vain rulla maalarinteippiä, ylijäämä maalia, pari hikipisaraa (erittäin tiukassa olevan) maalipurkin kannen avaamiseen, sivellin ja pieni hetki aikaa.

Kuva: beautiful beginning

Portaikosta tuli heti yhtenäisempi. Tuo kellertävä ja vahva poikkilinja vihdoinkin katosi portaikosta. Vaihtoehtona oli väritellä lista mustaksi, mutta emme kuitenkaan halunneet korostaa poikkilinjaa. Lisäksi parketin rinnalla valkoinen lista näyttää freesimmältä.

Rapsasin vielä pari kuvaa lopputuloksesta illan hämärtyessä. Muutamia teippejä en vielä pystynyt poistamaan, joten ne edelleen koristavat näitä "After the makeover" -kuvia :D.

Kuva: beautiful beginning

Pienellä vaivalla, muutamalla eurolla taas jotain uutta!

Kuva: beautiful beginning

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Valkoisen valtakausi päättyi.

Otsikko on nyt ehkä turhan dramaattinen ja jopa harhaanjohtava. Värinä valkoinen tulee varmasti pysymään pinnalla aina - niin kodissani kuin sen ulkopuolellakin. Valkoisen valtakausi nyt vaan sattui päättymään minun kotini yhden pikkuisen seinän pätkän osalta.

Muutin nykyiseen asuntooni liki viisi vuotta sitten. Nämä vuodet olen jaksanut hinkutella ja uudelleen maalailla baaritiskin taustaseinää, mutta nyt - nyt tuli piste.! :) Kodissa vietetty aika pyörii hyvin pitkälti keittiöni työtason ympärillä. Siinä valmistetaan ruokaa, syödään, seurustellaan, puhutaan puhelimessa, työskennellään ja katsotaan nettiTV:tä. Kaikki paitsi sohvalla loikoilu tapahtuu tämän tiskin ääressä.

Kuva: beautiful beginning

Remonttia tehdessä tämä kyseinen keittiön ja ruokatilan välinen seinä katkaistiin, sillä halusin ehdottomasti avokeittiön. Seinän toiselle puolelle eli keittiön puolelle asennettiin keittiön alakaapit, päälle ylisyvä työtaso ja toinen puoli toimii sitten baaritiskin ominaisuudessa.

Halusin seinästä valkoisen. Pidin siitä, miten keittiön musta taso taittuu alas lattiaan asti ja valkoinen seinä korostaa kivasti mustan tason muotoa.

Tämän työtason ääressä istutaan siis paljon. Pienet ja vähän isommatkin ja aina ei niin puhtaat varpaat seilailevat pitkin seinäpintaa. Sinisillä farkkuilla peitetyt polvet nuohoavat päivittäin valkoista seinää. Ei tarvitse olla ennustaja, jotta ymmärtää mitä tuolle valkoiselle seinäpinnalle ajan mittaan käy.

Kuva: beautiful beginning

Kuva: beatiful beginning

Näiden viiden vuoden jälkeen olen lopen kyllästynyt seinän ainaiseen pyyhkimiseen ja kun pyyhkiminen ei enää ole auttanut, ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt vain maalata seinä aina uudelleen ja uudelleen. Vaikka kesä tekee tuloaan, niin päätin hieman synkistellä ja nappasin käteeni Tikkurilan Pro Grey -väriliuskat. Sävy 1900 sopii erinomaisesti työtason sävyyn, sekä vieressä patsastelevan liitutauluseinän sävyyn. Kävin hakemassa Bauhaussista litran pönikän sävytettyä Luja-maalia. Olisin halunnut valita täysin matan sävyn, mutta seinää pitää pystyä pyyhkimään jatkossakin, niin valitsin puolihimmeän sävyn. Vaikka kyseessä onkin hyvin kulutusta kestävä Luja-maali, niin täysin mattaversio ei kestä pyyhkimistä kuitenkaan niin hyvin kuin tämä.

Kuva: beautiful beginning

Näin pienen seinän pätkän maalaaminen oli kyllä melko nopea rupeama - varsinkin kun superinnokas pienimies oli tekemässä pohjamaalausta. Seinästä tuli nyt sitten musta :). Rajasin sen ronskisti samasta kohtaa missä taso päättyy, sillä en halunnut maalata koko hormia ylös asti mustaksi.

Kuva: beautiful beginning

Viikonlopun aikana sain vihdoinkin pakata vanhan läppärini pois pöydältä pölyttymästä, siirrettyä loputkin tiedostot ei enää niin uuteen iMaciin ja tyhjennettyä koko kiintolevyn. Nyt on pöydällä taas yhden läppärin verran enemmän työskentelytilaa. Ihana Sony Vaio kyllä palveli hyvin, kunnes päätti parin vuoden yhteiselon jälkeen hyytyä ;).

Pääsin myös vihdoinkin eroon tumman likaisista läikistä, jotka eivät enää pyyhkimällä pois lähteneet. Pakko on silti todeta, että tämä seinän maalaminen mustaksi ei nyt varsinaisesti ollut oikotie onneen - saan edelleen heilua rätin kanssa. Likaisten tahrojen sijaan seinään tulee nyt varpaista kivoja vaaleita viiruja, jotka saa vähän väliä pyyhkäistä pois :). Mutta on lopputulos siinä mielessä parempi, että se ei kuitenkaan näytä törkyiseltä ja super epäsiistiltä jatkuvasti.

Tuntuu vaan, että tähän keittiöön ei voi yhdistää mitään murrettua "mudan väriä", vaan sen pitäisi olla mustaa tai valkoista. Jossain harmahtavassa sävyssä ei lika vaan ehkä samalla tavalla näkyisi. Täytyy alkaa harkitsemaan pitääkö koko seinä kaakeloida tai pinnottaa mikrosementillä... Seuraavaa inspiraatiota odotellessa...

Kuva: beautiful beginning

Tähän loppuun pitää vielä laittaa pari kuvaa uudesta olohuoneen sivupöydästä, joka sinänsä on siis kaikkea muuta kuin uusi. Pala mummin ja vaarin kotia on nyt mulla <3.

Kuva: beautiful beginning