beautiful beginning

tiistai 5. syyskuuta 2017

Crazy about concrete.

Betoni-innostukseni ei ole edelleenkään laantunut ja nyt vihdoin sain yhden pitkäaikaisen sisustusunelmani toteutumaan. Minulla ei vuosiin ole ollut kunnollista sohvapöytää. Lapsen syntymän jälkeen sohvapöydän virkaa on aina ajanut jonkun sortin koriviritelmä tai puinen leluarkku - mutta ei enää! Nyt olkkaria koristaa uusi ihana betoninen Murmansk-sohvapöytä.

Löysin pöydän Suomenojan Cobellosta. Värivaihtoehtoina oli harmaa, valkoinen tai musta levy. Itse koin harmaan sävyn hieman liian tummana ja valkoisen taas liian valkoisena. Sain tilattua suoraan valmistajalta ihan vaan betonin harmaan levyn, ilman mitään lisäpigmenttejä. Tuo on omaan makuuni juuri täydellisen harmaan betonin sävyinen. Pöytä on myös aika kivan kokoinen. Pituutta sillä on 120 cm ja syvyyttä 60 cm. Toki mitä isompi pöytä, sitä helpommin siihen saa keräiltyä kaikkea tykötarvetta ;). Itselleni myös yksi tärkeä kriteeri on se, että pöydän päällä pitää voida huoletta roikotella jalkojaan ilman, että pöytä kaatuu tai karkaa alta. Tämä pöytä on sen verran painava, että pysyy paikoillaan loistavasti.

Kuva: beautiful beginning

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesäpartsi.

Meidän talossa on aika kirpun kokoiset parvekkeet ja muutenkin hieman elähtäneet. Ovathan ne tuossa sään armoilla olleet jo aika monta kymmentä vuotta. Keväisiin puuhiin kuuluu tietysti aina parvekkeen totaalikuuraus. Se on kiva fiilis kun saa talven pölyt ja roskat pestyä pois ja kesäksi muutaman extra neliön taas lisätilaa.

Muita muutoksia viime vuoteen ei oikeastaan ole, kun rehujen uusiminen. Kaktus-villityksen lisäksi olen aina pitänyt saniaisista. Ja olen aivan fiiliksissä siitä, että olen onnistunut pitämään kosteudesta nauttivan saniaisen jo pari kuukautta hengissä. Näistä keväisistä kuvista se on kasvanut myös melko paljon.

Kuva: beautiful beginning

lauantai 15. heinäkuuta 2017

I love Cactus.

Kaktukset ovat ihania ja erittäin "käyttäjäystävällisiä". Itse en ole kovinkaan kummoisia viherpeukalon lahjoja saanut, mutta viimeisen kolmen vuoden aikana olen tällä saralla kuitenkin kunnostautunut melkoisesti. Laskeskelin juuri, että parveke mukaan lukien kämpästäni löytyy nyt 12 viherkasvia ja yhdet jo hieman lakastuneet leikkokukat maljakossa keittiönpöydällä. Näistä viherkasveista kolme on kaktuksia.

Jouduin luovuttamaan ja heittämään jo n. 1,5 v kuolleena olleen kummituspuun roskikseen. Se oli kuitenkin elävänä suht saman oloinen, nyt kuolleena vaan vähän eri värinen. Pienet lehdet kuitenkin alkoivat ärsyttävästi karisemaan olohuoneen korkean lipaston päälle, joten vaihdos oli tehtävä. Olen jo pitkään tiiraillut tuollaista vähän kookkaampaa kaktusta ja nyt hyödynsin Plantagenin alet. Olen kyllä kovin tyytyväinen hankintaani :). ..pitkää ikää kaktukselle toivotellen....

Kuva: beautiful beginnings

Kuva: beautiful beginning

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Räsyinen matto.

Fiilistelen tällä hetkellä tyyliltään mieluummin "littanoita" mattoja, kuten puuvillamatot, villamatot tai vaikka paperinarumatot. Möin ison tumman harmaan karvalankamattoni huudossa. Matto oli aika dominoiva ja haluan hiljalleen osittain syrjäyttää harmaan värin sisustuksestani.

Paras mattokoko olohuoneeseeni on ehdottomasti 2 x 3 m matto. Itse pidän siitä, että matto sitoo olohuoneen kalusteet omaksi kokonaisuudeksi. Pidän myös siitä, että matto menee sohvan ja nojatuolin etujalkojen alle. Oman kokemukseni mukaan aika moni valitsee hieman liian pienen maton olohuoneeseen tai ruokapöydän alle. Jos matto on kovin pieni, ei se mielestäni tuo sitä yhteen kokoavaa efektiä.

Olen tässä viime aikoina kaivellut omista kätköistä vanhoja mattoja ja ne ovat tuoneetkin ihan kivaa vaihtelua... mutta ovat olleet auttamattomasti aivan liian pieniä. Olen kuitenkin pitänyt niitä olkkarin lattialla edes jonkin aikaa etteivät täysin pääse hapertumaan pimeän verkkokellarin lattialle.

Tällä hetkellä olohuoneen lattiaani lämmittää iloinen ja kesäinen räsymatto. Matto oli todella edullinen ja sen kyllä tällä kertaa huomaa myös laadussa. Itseasiassa ystäväni osti tuon maton itselleen, mutta se ei ollutkaan heidän kotiin aivan napakymppi kokonaisuuden kannalta, niin ostinpa sen itselleni. Samainen ystävä myös vinkkasi minulle laadukkaan liukueste maton Catalinasta. Nyt pysyy tuokin venyvä lötkö tukevasti paikoillaan ja ei tarvitse liukastella :).

Hommasin kesäksi myös uudet luonnonvalkoiset sohvatyynyt värikylläisen maton vastapainoksi. Näillä valinnoilla porskutellaan nyt ainakin vielä hetki eteenpäin. Lapsuudestani asti mukana kulkenut lelukirstu, joka jo useamman vuoden on ollut sohvapöytänäni siirtyi nyt poikani huoneeseen. Unelmieni sohvapöytä lähti viikko sitten valmistukseen. Siitä lisää tuonnempana :)

Kuva: beautiful beginning

lauantai 21. tammikuuta 2017

Vaihtelu virkistää.

Kun muutin tähän asuntoon reilu 6 vuotta sitten, halusin maalata eteisen seinän, sekä sieltä ruokatilaan jatkuvan seinän harmaaksi. Halusin tuolloin, että valkoiset huonekalut ja taulunkehykset nousevat kivasti harmaasta seinästä esiin. Pidin kovin myös sävyvalinnasta - se ei ollut liian tumma, ei liian hailakka, eikä se myöskään taittanut ei toivotusti esimerkiksi liilaan... kuten monet harmaansävyt usein tekevät.

Toissa kesänä kuitenkin aloin olemaan jo melko kyllästynyt tuohon kaikkeen harmauteen ja halusin kokeilla jotain uutta. Eteisen jätin toistaiseksi rauhaan, mutta ruokatilan seinä oli tarkoitus maalata takaisin tylysti vaan valkoiseksi. Maalaushetkellä minulla oli pinnalla halu leikitellä erilaisilla maalinrajauksilla ja itseasiassa vieläkin pidän siitä, ettei koko seinää aina tarvitse maalata yhdellä sävyllä. Sävyjä voi yhdistellä tai värille voi vaan tiukasti rajata oman alueensa ilman, että koko seinää täytyy peittää. Vielä kesällä ruokailutilan seinä näytti seuraavanlaiselta.

Kuva: beautiful beginning

Minulla on tällä hetkellä olkkarin lattialla vuosia sitten ostettu Woodnotesin New York -paperinarumatto, joka on väritykseltään musta/naturel. Lisäksi sohvatyynyt ovat samansävyisiä. Tuo ruokailutilan osittain harmaa seinä ei vaan jotenkin enää istu tänne yhtään ja halusin tuoda seinään sävyn, joka juttelee enemmän myös olohuoneen kanssa.

Kuva: beautiful beginning

Lisäksi minua on jotenkin häirinnyt noiden Vaasan vaarini maalaamien tussitöiden ja paspan sävy valkoista seinää vasten. Tarkoituksena oli löytää sävy, mihin nuo taulut sulautuvat paremmin.

Kuva: beautiful beginning

Päädyin kokeilemaan Tikkurilan vuoden 2017 väriä Angoraa, H466. Tykkään sävystä todella paljon. Nyt sävy sopii loistavasti tauluihin, sekä ruokapöydän sävyyn. Sävy muuttuu kivasti valon muuttuessa. Nyt pimeänä vuodenaikana se on hieman tummempi ja jopa punertava tietyssä valossa. Minulla on ruokailutilassa todella huono yleisvalo ja valo on lisäksi aika keltaista valoa sisältä kullattujen ruokapöydän valaisimien vuoksi. Tästä johtuen seinä näyttää piirun verran tummemmalta, kuin ehkä toivoisin. Toisaalta se on ihanan kotoisa ja lämmin. Nyt kun olemme muutaman päivän saaneet nauttia aurinkoisemmasta säästä, on seinä taas kuin uusi. Nyt siitä tulee esiin paljon kuulaampi ja jotenkin valkaistumpi sävy. Lämpö ei kuitenkaan katoa mihinkään. Pitää odotella vielä parempaa valoa, että saan seinästä vielä valoisemman kuvan. Ainut ongelma tässä on se, että nyt tuo eteisen harmaus rasittaa jotenkin vielä enemmän ja se suorastaan huutaa valkoista maalia hipiäänsä.

Kuva: beautiful beginning

Raivasin ruokapöydän tyhjäksi tätä fotosuuttia varten. Sitä riemua ei kauaa kestänyt, sillä nyt pöytää koristaa kauniit saatenvarjoin koristellut taikahiekkakakut - sohva siis jälleen kutsuu ruokailijaansa ;).

Kuva: beautiful beginning

perjantai 23. syyskuuta 2016

Out with the old, in with the romance - part II

Asiakkaani on ehtinyt asustella uudessa kodissaan jo tovin ja minun ilokseni on tyytyväinen lopputulokseen. Lähtökohtana oli saada sisätiloihin samaa arvokkuutta, kuin mitä talo on ulkoapäin. Värimaailman toivottiin olevan rauhallinen ja vaalean beige, sekä ripaus romantiikkaa oli myös toivomuslistalla. Kaikki pinnat ja sähköt laitettiin uuteen uskoon, sekä kaikki kiintokalusteet uusittiin myös.

Tähän kohteeseen sopi todella hienosti käsinvuoltu Novafloorin Trinity lankkuparketti, sävynä Stonewash. Kauniit kipsistä valmistetut kattolistat ja kattorosetit toimitettiin ja asennettiin Kipsi Helsinki Oy:n toimesta. Ne todella viimeistelivät sisustuksen ja toivat juuri sen arvokkaan loppusilauksen kodille mitä toivoinkin. Keittiön ja kylpyhuoneen kalustus, sekä liukuovet ja eteisen liukuovikaapisto toimitettiin kokonaisuudessaan Puustellilta. Elegantit verhot ja tapetit valittiin Vallila Interiorsin valikoimista. ICI Riabita lattialaatat ja kiiltävän valkoiset seinälaatat löytyivät puolestaan Laattapisteeltä. Keittiön seinät sävytettiin Tikkurilan Symphony sävyllä H486 ja olohuone, sekä makuuhuone sävyllä H485. Kaikissa valkoisissa pinnoissa käytettiin pehmeän puhtaan valkoista sävyä S503. Remontin toteutti suurimmilta osin Henkka Hurme Inspirations Oy. Täältä voi käydä katsomassa, miltä asunnossa näytti ennen remontin valmistumista.

Olohuoneen kattovalaisimeksi valittiin herkkä silkkinen Anna plafondi -valaisin Watt&Veken mallistosta. Vieressä olevaan ruokailutilaan valittiin todellinen katseenvangitsija pyöreän pöydän yläpuolelle. Kipsisestä kattorosetista laskeutuva Grönlundin Maranello-kristallivalaisin on todellinen ruokailutilan kruunu. Makuuhuoneeseen olin visioinut Large-kokoisen unenomaisen Eos-höyhenvalaisimien roikkumaan sängyn ylle. Valaisinta ei kuvaushetkellä vielä oltu asennettu.

Asiakkaan haaveena oli saada ruudulliset pariovet maakuuhuoneeseen. Vanha oviaukko levytettiin umpeen. Nykyinen vaatehuone kulkee vanhan oviaukon kohdalla makuuhuoneen puolella. Tuplaovet sijoitettiin keskelle makuuhuoneen seinää. Lisäksi vanha pitkänomainen eteinen katkaistiin väliseinällä ja toinen kulkuaukoista poistettiin. Näin saatiin eteisen neliöt parempaan hyötykäyttöön, kun kylpyhuoneen vastapäätä saatiin asennettua erillinen liukuovikaapisto esim. siivoustarvikkeille ja pyyhkeille.

Tässä ihania kuvia siitä, miltä kodissa tänä päivänä näyttää.

Kuva: beautiful beginning

Kuva: Kati Sandberg