Kun muutin tähän asuntoon reilu 6 vuotta sitten, halusin maalata eteisen seinän, sekä sieltä ruokatilaan jatkuvan seinän harmaaksi. Halusin tuolloin, että valkoiset huonekalut ja taulunkehykset nousevat kivasti harmaasta seinästä esiin. Pidin kovin myös sävyvalinnasta - se ei ollut liian tumma, ei liian hailakka, eikä se myöskään taittanut ei toivotusti esimerkiksi liilaan... kuten monet harmaansävyt usein tekevät.
Toissa kesänä kuitenkin aloin olemaan jo melko kyllästynyt tuohon kaikkeen harmauteen ja halusin kokeilla jotain uutta. Eteisen jätin toistaiseksi rauhaan, mutta ruokatilan seinä oli tarkoitus maalata takaisin tylysti vaan valkoiseksi. Maalaushetkellä minulla oli pinnalla halu leikitellä erilaisilla maalinrajauksilla ja itseasiassa vieläkin pidän siitä, ettei koko seinää aina tarvitse maalata yhdellä sävyllä. Sävyjä voi yhdistellä tai värille voi vaan tiukasti rajata oman alueensa ilman, että koko seinää täytyy peittää. Vielä kesällä ruokailutilan seinä näytti seuraavanlaiselta.
 |
| Kuva: beautiful beginning |
Minulla on tällä hetkellä olkkarin lattialla vuosia sitten ostettu Woodnotesin New York -paperinarumatto, joka on väritykseltään musta/naturel. Lisäksi sohvatyynyt ovat samansävyisiä. Tuo ruokailutilan osittain harmaa seinä ei vaan jotenkin enää istu tänne yhtään ja halusin tuoda seinään sävyn, joka juttelee enemmän myös olohuoneen kanssa.
 |
| Kuva: beautiful beginning |
Lisäksi minua on jotenkin häirinnyt noiden Vaasan vaarini maalaamien tussitöiden ja paspan sävy valkoista seinää vasten. Tarkoituksena oli löytää sävy, mihin nuo taulut sulautuvat paremmin.
 |
| Kuva: beautiful beginning |
 |
| Kuva: beautiful beginning |
Päädyin kokeilemaan Tikkurilan vuoden 2017 väriä Angoraa, H466. Tykkään sävystä todella paljon. Nyt sävy sopii loistavasti tauluihin, sekä ruokapöydän sävyyn. Sävy muuttuu kivasti valon muuttuessa. Nyt pimeänä vuodenaikana se on hieman tummempi ja jopa punertava tietyssä valossa. Minulla on ruokailutilassa todella huono yleisvalo ja valo on lisäksi aika keltaista valoa sisältä kullattujen ruokapöydän valaisimien vuoksi. Tästä johtuen seinä näyttää piirun verran tummemmalta, kuin ehkä toivoisin. Toisaalta se on ihanan kotoisa ja lämmin. Nyt kun olemme muutaman päivän saaneet nauttia aurinkoisemmasta säästä, on seinä taas kuin uusi. Nyt siitä tulee esiin paljon kuulaampi ja jotenkin valkaistumpi sävy. Lämpö ei kuitenkaan katoa mihinkään. Pitää odotella vielä parempaa valoa, että saan seinästä vielä valoisemman kuvan. Ainut ongelma tässä on se, että nyt tuo eteisen harmaus rasittaa jotenkin vielä enemmän ja se suorastaan huutaa valkoista maalia hipiäänsä.
 |
| Kuva: beautiful beginning |
 |
| Kuva: beautiful beginning |
 |
| Kuva: beautiful beginning |
 |
| Kuva: beautiful beginning |
 |
| Kuva: beautiful beginning |
 |
| Kuva: beautiful beginning |
Raivasin ruokapöydän tyhjäksi tätä fotosuuttia varten. Sitä riemua ei kauaa kestänyt, sillä nyt pöytää koristaa kauniit saatenvarjoin koristellut taikahiekkakakut - sohva siis jälleen kutsuu ruokailijaansa ;).
 |
| Kuva: beautiful beginning |
 |
| Kuva: beautiful beginning |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti